Superviikonloppu ja muuta mukavaa

Nyt kirjoitan tällaisen välipäivityksen ilman kuvia (kaikki tällä hetkellä käsittelyn alla).

Viime päivät ja viikot ovat olleet jännityksen ja odottelun täyttämiä. Olemme miettineet paluuta Keski-Suomeen oikeastaan siitä lähtien kun sieltä tänne Pirkanmaalle kaksi vuotta sitten lähdimme. Aluksi puhuimme, että jos kymmenen vuoden sisään yrittäisimme muuttaa takaisin. Sitten puhuuimme viidestä vuodesta. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että voisimme olla palaamassa jo paljon aiemmin, mahdollisesti hyvinkin pian. Siksipä tässä on nyt selvitelty yhtä ja toista asiaa, etsitty ja haettu tietoa. Mikään ei vielä ole varmaa, mutta hyvältä näyttää. Ei tässä elossa Pirkanmaallakaan ole ollut juuri vikaa. Keski-Suomessa on kuitenkin enemmän perhettä ja enemmän ystäviä. Ja hyvä seurakunta, johon ehdimme hyvin kotiutua Jyväskylässä asuessamme. Kaiken kaikkiaan monet plussat voittavat harvat miinukset. Tulevat päivät ratkaisevat paljon. Katsotaan kuinka käy! :)

"Superviikonlopustakin" selvittiin hienosti. Perjantaina lähdimme Pohjanmaalle ystäväpariskunnalle yöksi. Lauantaina juhlittiin silminnähden rakastunutta hääparia samalla seudulla. Kyllä sai äiti olla ylpeä pienestä suloisesta morsiusneidosta! Välillä mietin kehen tyttö on tullut kun on niin rohkea ja sosiaalinen. Minä ja mieheni olemme molemmat olleet varsinkin lapsena rauhallisia ja ujojakin tapauksia, tyttö on aivan päinvastainen ilmestys. Taitaa syy löytyä tädeistä molemmilta puolilta. :D Tyttären synttäritkin saatiin kunnialla hoidettua läpi ja tyttö oli oikein onnellinen vieraista ja lahjoista.

Tyttö on tämän viikon ollut mummulassa ja olen siis viettänyt kunnolla laatuaikaa pojan kanssa. Tai niin minä ajattelin. Pojalla taitaa kuitenkin olla ikävä siskoaan kun on ollut paljon kärttyisämpi. Kun on tottunut ympärillään jatkuvaan touhotukseen ja puheensorinaan ja (välillä hieman rajuihinkin) haleihin ja pusuihin, on varmasti tylsää kun ympärillä pyörii vain äiti. Kyllähän minullakin jo ikävä on. Ylihuomenna lähdemme hakemaan tyttöä takaisin kotiin :).

Tällaisia juttuja tällä kertaa! Toivottavasti täällä käy lukijoita vaikka harvakseltaan tuleekin päiviteltyä tällä hetkellä. Olisi kiva jos jättäisit käynnistäsi vaikka pienen kommentin! :)

Kuulumisia

Hengissä ollaan vaikka mitään ei kuulu. Tyttösen uhma ja pojan unet(tomuus) eivät vaan jätä kovin paljon energiaa blogin päivittämiseen. Tämä taitaa olla niitä raskaimpia vaiheita lasten kanssa. Meidän uhmaikäinen ei saa raivokohtauksia (ainakaan vielä)  mutta päivän aikana käydään niin monet väännöt asiasta jos toisestakin että arki on välillä jokseenkin uuvuttavaa. Samaan syssyyn tytöllä on myös pelkäämisvaihe, mikä on toisaalta söpöä mutta välillä hankaloittaa arkea myös. On yritetty puhua huolehtivasta Taivaanisästä ja suojelusenkeleistä. Enkelit uppoaa paremmin koska tytölle ostettiin jouluksi enkelivalot ikkunaan ja tyttö ajattelee että ne ovat niitä suojelusenkeleitä. Varjopuolena meillä taitaa roikkua enkelivalot ikkunassa vielä juhannuksenakin.

Miehelläni ja pojalla on niin samanmuotoiset jalat, että oli pakko ottaa kuva.
Toinen on kokoa 48 ja toinen alta 20.

Tyttö halusi myös omista ja isin jaloista kuvan kun pikkuveljenkin jalkoja kuvattiin :D

Itse kävin pienessä leikkauksessa pari viikkoa sitten ja sen aiheuttamat kivut eivät varsinaisesti helpottaneet arkea. Onneksi ne ovat nyt helpottaneet. Viime viikon olin lasten kanssa anoppilassa hoidossa. Ja tarkoitan mitä suuremmassa määrin että olin itsekin hoidossa. Sain nukkua ja levätä, mikä tuli todella tarpeeseen! Kävin myös kampaajalla ja pätkäisin hiukseni n. 20 cm lyhyemmiksi ja värjäsinkin hieman. Tilanteessa oli olemassa kaikki katastrofin ainekset kun kampaaja ei ensin ihan ymmärtänyt mitä halusin. Hieman korjailua se vaati ja päälle kolme tuntia aikaa, mutta ihan hyvään lopputulokseen päästiin. En tiedä kumpi meistä oli helpottuneempi kun lähdin kampaamon ovesta pihalle. Ja niin, täytin myös vuosia ja kolmekymppiset lähestyvät uhkaavasti.

Mummlassa kävi vieraita. Jossain välissä tyttö ehti  täyttää
toisen kengät pikkuleluilla. Olivat kuulemma piilossa.

Mumman sylissä <3

Siinäpä lyhyesti tämän hetken kuulumisia. Ensi viikonloppuna meillä on oikea superviikonloppu. Mies täyttää vuosia perjantaina, ystävän (tytön kummitädin) häät ovat lauantaina (tyttö pääsee toista kertaa elämässään morsiusneidoksi) ja sunnuntaina tytön synttärit. 3 vuotta tulee täyteen!

Arjen hyviä hetkiä. Väritystä majassa :).

Toivottavasti kirjoittamiseen ei tule ihan yhtä pitkää taukoa nyt. Voimien mukaan kuitenkin mennään. :)