Juhannus

Pikkuruinen mökki, rakkaita ihmisiä, vesileikkejä, venekyytiä, hyvää ruokaa, ulkoilmaa. Myös hieman kränää ja paljon hyttysiä. Yksi parhaista juhannuksista, mitä olen viettänyt.

 

Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoituksen. Uusi koti uudessa kaupungissa, vanhoilla hoodeilla kuitenkin. Kyllä vaan tuntuu että tällä seudulla meidän koti on. Tarvittiin parin vuoden reissu muualle jotta sen kunnolla tajusi.

On ollut jotenkin vaikeaa aloittaa taas tämän blogin kirjoittaminen. Jotenkin ajattelen että kaiken pitäisi olla valmista kotona että sieltä kehtaa ottaa kuvia. Taidan yrittää muuttaa ajttelutapaani. Fakta kuitenkin on etten ole maailman ahkerin siivoaja, joten näytetään meidän elämää sitten sellaisena kuin se on. No vähän kaunistettuna kuitenkin. Ei sitä pahinta kyllä kehtaa näyttää.

Alemmassa kuvassa johto odottaa hienosti jotain kepulikonstia piiloutuakseen. Taulut olen askarrellut itse ja kynttilänjalka on löytö kirpputorilta. Jotenkin se miellytti silmää. Ja kukat. Niitä on nyt poimittu paljon pihalta, aivan mahtavaa!

Kesä. Kyllä se on paras vuoden aika. Ei kauheata pukemisrumpaa ennen ulos lähtöä, valoa, kukkia, uimista, likaisia pieniä varpaita ja käsiä. Pyykkiä kyllä tulee, varsinkin kun tuo nuorempi on kunnon mönkijä. Mutta silti niin ihanaa!

Meillä on pikkumiehen unet parantuneet, kiitos toisen unikoulun. Jätkä päätti myös lopettaa tissittelyt ja sen myötä ruokaa on alkanut mennä kolme kertaa enemmän. Neidin uhma taas on pahentunut entisestään. Nyt väännetään lähes joka asiasta. Ärsyttävää ja väsyttävää, mutta kuuluuhan se asiaan ja ikään. 

Mussukoita ne silti on!