I told you so

Takatalvihan sieltä tulla tumahti. Niin kuin arvelinkin. Tosin odottelin sitä jo helmikuussa ja aloin maaliskuussa ja päästä kevätmieltä pintaan. Että pettymys tämä oli. Mutta näin käy joka vuosi, joten mitäpä sitä enempää märehtimään. Lapsille talvitamineet päälle ja peppumäkeen!

Kuluneet viikot meillä on sairastettu enemmän tai vähemmän. Jotenkin ollut itseltä voimat aivan pois. Nyt tuntuu että elämä alkaa taas voittaa. Mutta kyllä vaan on vaikea uhmakausi tytöllä meneillään. En tiedä miten tämän kiukuttelun ja huutamisen (molemmin puolisen) saisi loppumaan. Ja miten ihmeessä saan tuon pojan olemaan heittelemättä ruokia lattialle joka kerran kun joku vähänkin ruokapöydässä hermostuttaa? Kyllä on tempperamentti tuollekin lapselle suotu. Pulassa ollaan!

Sairastelusta johtuen myös kuvaaminen on ollut tauolla, joten kuvasaldo jää tähän postaukseen vähän köyhäksi. Näillä mennään!

Sairastupa

 Viikko alkoi harmaana ja jotenkin lässähtäneenä. Tihkutti vettä ja tiet oli loskassa. No, lapset nautti vesilätäkköleikeistä. Tiistai jatkui lähes samanlaisena ja lisäksi tyttö oksensi illalla autoon. Joten tänään, kun aurinko on paistanut ja pihalle lähtö houkuttanut, ollaan oltu sisällä. Aamulla tytölle nousi kuume, yrjöt taisi jäädä siihen yhteen autokertaan. Yleensä kuume menee tytöllä ohi muutamassa tunnissa, tämä pysytteli koko päivän. Taitaa raukka olla ihan oikeasti kipeä, ensimmäistä kertaa elämässään.

Auringon paiste piristää kyllä uskomattoman paljon, mutta kevätfiilistelyyn en osaa vielä lähteä. Aina se takatalvi on tullut ja nyt mennään vasta helmikuussa.

Poika menetti tänään hermonsa kun 1. en antanut ottaa lipastosta kynttilänjalkaa leikkeihin, 2. en pystynyt ottamaan herraa syliin juuri silloin kun hän halusi (5 s myöhemmin ei riittänyt) 3. nukkekodin pitsipeitto ei pysynyt jalan päällä. Puurot ei sentään lentänyt seinälle tällä kertaa.

 Minä leivoin perunarieskoja jotka maistuivat potilaallekin, nautin auringosta ikkunan takaa ja etsin olohuoneeseen kattolamppua nettikirppiksiltä. Kaikesta huolimatta oma päiväni ei ole ollut lainkaan hassumpi.

Helmikuuta

Kyllä on helmikuukin lähtenyt oudosti liikkeelle. Ei tietoakaan niistä kauniista kireistä pakkaspäivistä, mihin yleensä on helmikuussa totuttu. Viime viikolla laitettiin jopa kurahousut jalkaan ja sitä ei kyllä mielellään talvihaalareiden kanssa harrasta.

Tällä viikolla tyttö kiipesi puussa korkeammalle kuin koskaan, leikkasi päivälevolla sukkahousun kantapäät rikki ja reiän angry birdsin päähän. Ehkäpä se auttaa vihaista lintua purkamaan päänsä painetta. Poika on saanut muutaman todella voimakkaan kiukkukohtausen (onko olemassa 1,5 v. uhma?), heittänyt puurolautasen seinälle ja oppinut melkein sanomaan "kakka".

Minä olen haaveillut omasta kodista, sohvapöydästä ja lehmän hermoista.

4-v

Neljä vuotta sitten makasin uupuneena sairaalassa, pieni tyttö sylissä. Katselin pihalle ja mietin miten hassulta tntuu, kun muut ihmiset jatkavat elämäänsä kuten ennenkin ja oma elämäni on juuri mullistunut aivan täysin. Nyyttiä piti ihailla taukoamatta, niin ihmeellinen ja ihana se oli.

Viikonloppuna vietettiin nyytin 4-vuotis synttäreitä. Ensin kerhokavereiden kanssa, sitten sukulaisten. Kakusta tuli Ariel, koska toivottua Kaunotarta ei kaupasta löytynyt ja koska kaupasta saa valmiina vihreätä marsipaania. Ei tarvitse ruveta värjäyspuuhiin, koska niin ammattilainen en ole. Näkeehän sen tuosta kakustakin. Mutta suurimpien virheiden päälle laitettiin vähän koristetta, niin ihan hyvä siitä tuli!

Kuvia tuli jonkin verran otettua, mutta koska en tahdo laittaa tänne kuvia, joista omieni tai toisten lasten/aikuisten kasvot selvästi näkyvät, niin tänne kuvasaldo jää hieman laihaksi. Ohjelmana oli karkkihelmien pujottelua ja ongintaa. Koska juhliin sai pukeutua, meillä vilisti täällä monta pientä prinsessaa!

Koristeet saivat vielä jäädä paikoilleen. Tässä menin helpoimman kautta, narulle roikkumaan servettejä ja hyvä tuli! 

Talvipäiviä

Tammikuu oli täynnä kauniita pakkaspäiviä. Helmikuun myötä myös ilmat lauhtuivat. Ei muuten ole talvi yhtään niin kaunis lauhalla säällä kuin pakkasella tai lumisateen jälkeen. Josta puheen ollen, saisi sitä lunta tulla hieman lisää. Olisin vienyt tytön tänä iltana ladulle hiihtämään, mutta eipä ollut latuja kun lumi ei riitä. No, viikonloppuna mennään jäälle kun ehditään valoisan aikaan.

Sisätiloissa on tapahtunut hieman rymsteerausta. Kuten jo aiemmin on tullut ilmi, meidän lapset ovat huonoja nukkumaan. Tästä johtuen siirsimme heidät omiin huoneisiinsa, eivätpä herättele ainakaan toisiansa enää. Kolmiossa kun eletään, niin äidin ja isin makuusoppi löytyy nykyään olkkarista. Ei mikään ihanteellinen ratkaisu, mutta kyllä tässä näinkin pärjätään. Rymsteerauksen myötä heräilyt ovat vähentyneet, tytön uhmakohtaukset lieventyneet huomattavasti ja minäkin olen saanut välillä nukkua useammankin tunnin putkeen. :)

Tammikuussa vietin myös kolmikymppisiäni. Mieheni yllätti minut kampaajalla ja hotelliyöllä. Kavereiden kanssa juhlistin viettämällä viikonloppua entisessä mummulassani, joka on nyt isäni omistuksessa. Kaunis, rauhoittava paikka maalla (ensimmäiset kolme kuvaa ovat sieltä). Tässä kuussa vuosia täyttävät sekä mies että tyttö. Onneksi yksi meistä edes on syntynyt eri vuoden aikaan!

Kynttilänjalan tuunaus

Minun tuunausprojektini tuppaavat viemään aikaa. Syirtä voin etsiä eniten itsestäni, mutta vähän myös puutteellisista työskentelytiloista. 

No, seuraava projekti ei kyllä niitä työtiloja tarvinnut joten valmistumisen hitaus on ihan omaa syytäni. Löysin jo kesällä kirpputorilta korkean, sorvatun kynttilänjalan. Ostohetkellä se oli kellastunut ja steariiniroiskeissa, eikä muutenkaan näyttänyt kovin kummoiselta. Potentiaalia olin siinä kuitenkin selvästi näkevinäni. Pitkään mietin, mitä sille teen. Ensin ajattelin maalata, mutta aikani sitä katseltuani ja paikasta toiseen kuskattuani selvisi, että maalaus ei riitä. Oli jotenkin niin orvon näköinen köntys. Jätin asian hautumaan, mutta hioin pinnan kuitenkin valmiiksi. 

                 

No, sitten Tiimarit aloittivat loppumyyntinsä. Minä hamstrasin vähän kaikenlaista, mutta erityisesti helmiä. Ja pitihän niitä johonkin käyttääkin, joten:

Helmet saivat suuren köntyksen näyttämään jotenkin sirommalta. Aarikkahenkinen, mutta vähän överimpi.

Kirpputorilta löytyi vielä pari muuta kynttilänjalkaa siroutuneen köntyksen kaveriksi.

Arjen alku

Uusi vuosi, sama sää. Lunta on kyllä välillä satanut, vain sulaakseen pois saman tien. Kuravaatteet ja välikausihaalarit ovat olleet ahkerassa käytössä. Onneksi en ostanut kalliita talvihaalareita tälle talvelle, olisi harmittanut vähäinen käyttö.

Sisätiloissa prinsessaleikit jatkuvat, jatkuvat ja jatkuvat. Tämä äiti alkaa olla niihin jo hieman kyllästynnyt :D. Alla olevat prinsessakuvat on kyllä kuvattu jo viime kesänä. Meidän asuntomme on päiväsaikaankin niin pimeä, että kuvaaminen on aika mahdotonta.