2013/01/18

Sumuisia päiviä, raskaita öitä

Täällä raskaat yöt (ja päivät) jatkuvat. Siksi täälläkin on ollut hiljaista. Yöllä poika herää n. puolen tunnin välein, jos hyvä säkä käy niin tunnin välein. Päivällä yritetään sitten silmät ristissä innostua tytön lääkärileikeistä. Päiväunilla poika nukkuu vielä huonommin, joten ei päiväunia minullekaan. Viikon menu on pitäynyt sisällään viime viikonloppuna tehtyä kalakeittoa ja kun se alkoi tulla korvista pihalle, Saarioisten äitien laittamaa maksalaatikkoa ja pakastepyttipannua. Nyt todellakin mennään sieltä, mistä aita on matalin. 

Aina välillä tämän kaaoksen keskellä minulle iskee luovuuden puuska. Tahtoisin tehdä tätä ja tuota, ja keskeneräisiä projekteja on vaikka kuinka paljon. Siksipä tässä yhtenä päivänä kun sain lapset päiväunille päätin että nyt teen asialle jotain. Muistin että ostin Käsityömessuilta DeGoupage-lakkaa ja kivoja servettejäkin on. Pitäisi vain keksiä kohde mitä lähteä tuunaamaan. Siispä pyörin innostuksen kiilto silmissä ympäri asuntoa etsien sopivaa uhria, lopulta sellaiseksi valikoitui keittiöjakkara eli emännän jatke (hyvä nimitys, varsinkin tämän emännän senteillä). Aloitin urakan. Servetti kiinni jakkaraan ja lakkaa sudilla päälle. Samalla tyttö huutaa yläkerrasta että on kakkahätä. Keskittymisen herpaantuessa servetti menee rikki. Ylhäälle auttamaan lasta hädässä, takaisin alas projektia jatkamaan. Servettiä ei voi enää pelastaa, joten irroitan sen kokonaan. Uusi servetti, uusi yritys. Pihalta kuuluu huutoa, siispä poikaa hyssyttelemään. Pihalta päästyäni istahdan jatkamaan, otan sudin käteeni- ja samassa ylhäältä kuuluu "Jano!". Siispä taas ylös, tytölle vettä ja takaisin työn pariin. Suti käteen, ja pihalta kuuluu huutoa. Pihalle hyssyttämään ja takaisin työn pariin. Aloitan liian vauhdikkaasti viime aikaisten tapahtumien aiheuttaneen pienen stressin alla ja tämäkin servetti menee rikki. Pihalta kuuluu huutoa. Revin tämänkin servetin irti.

Pitäkää tunkkinne.

Koska en voi esitellä lukijoilleni valmiita aikaansaannoksia, tässäpä OSA niistä keskeneräisistä:

Lipaston lasioviin pitäisi kiinnittää jonkinlaiset kankaat jotta kaiki (sekainen) sisältö ei näkyisi  kaikille. Olen miettinyt pitsiä, mutta sisustankohan sillä miehen ulos talosta?

Vessan kasvojen kohotus. Kuva kertoo kaiken. Sinisen hyökkäys.

Liinavaatekaapin päällä oleviin lamppuihin pitäisi saada uudet varjostimet.  Olen miettinyt vaikka mitä tee se itse-vaihtoehtoja kun valmiitakaan ei tunnu löytyvän. Taitaa olla ikuisuusprojekti tämä. Myös kaappi pitäisi maalata uudelleen.

Emännän jatke. Tätä ei kai tarvitse selitellä enempää...

2 kommenttia:

  1. Hihihihh! Kuulostaa niin tutulta ja täällä on vain yksi pikku ihminen joka juoksuttaa :D. No niille projekteille löytyy sit aikaa kun on niiden aika ;). Ihana et jaksat ainakin suunnitella!

    VastaaPoista
  2. olipa hauskasti ja hyvin kirjoitettu juttu taas!

    VastaaPoista

Kommentteja, risuja tai ruusuja!